Viisi syytä popsia pihlajanmarjoja suuhusi ulkona kulkiessasi

Pihlajanmarjoja on tänä vuonna niin runsaasti, että niiden näkemistä ympäristössä ei oikein pysty välttämään. Tässä sinulle viisi syytä, miksi pysähtyisit pihlajan juurelle hetkeksi ja popsisit suuhusi marjoja, joita yleisesti pidetään lähinnä lintujen ruokana.

1. Pihlajanmarja on vitamiinipommi, jota saa luonnosta ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa.

2. Pihlajanmarjat sisältävät paljon C-vitamiinia; jo muutamasta marjasta päivässä saat sellaisen määrän C-vitamiinia, joka auttaa pitämään flunssaa loitolla.

3. Pihlajanmarjat sisältävät paljon karoteenia, joka on tärkeä antioksidantti; se mm. lisää elimistön puolustuskykyä ja auttaa hillitsemään matala-asteista tulehdusta kehossa.

4. Pihlajanmarjat sisältävät paljon magnesiumia, joka on keholle elintärkeä mineraali; magnesium on osallisena yli 300 kehon entsyymireaktiossa, mikä kuvastaa sen tärkeyttä. Useimmat meistä kärsivät magnesiumin puutteesta, joten pihlajanmarjojen popsiminen on yksi helppo keino ehkäistä ja hoitaa tätä puutosta.

5. Pihjalanmarjoista saa paljon kuitua, mikä edistää vatsasi normaalia toimintaa.

Pihlajanmarjoja kannattaa myös säilöä talven varalle. Hyviä säilöntätapoja ovat mm. pakastaminen ja kuivaaminen. Pakastemarjoja on helppo heittää vaikkapa smoothien sekaan ja kuivattuja marjoja voi syödä myslin seassa soija- tai tavallisen jugurtin kanssa.

Merkittävin syy, miksi me ihmiset emme käytä pihlajanmarjoja ravinnoksemme, on niiden kitkerä maku. Kitkeryys kuitenkin vaihtelee pihlajalajikkeesta toiseen ja näitä lajikkeita on monta. Tästä johtuen marjojen maku voi poiketa suurestikin puusta toiseen; kannattaa siis maistella useamman puun marjoja. Marjojen pakastaminen vähentää kitkeryyttä.

Jos et ole tottunut maistelemaan pihlajanmarjoja, niin nyt jos koskaan kannattaa laajentaa makumaailmaansa näillä vitamiinipommeilla, sillä nyt niitä riittää!

Suurta herkkua oman tai vieraan puun omenista

Ostin pari vuotta sitten ison hyötykasvikuivurin uhkuen intoa ryhtyä sienten kuivatukseen. Kuivatinkin niitä hetimmiten vähäsen, mutta koska se tuntui vievän niin paljon aikaa, into lopahti ja kuivuri hautautui varaston perukoille pölyttymään ja uutta käyttötarkoitusta odottamaan...

Ja se käyttötarkoitus on nyt löytynyt... Ensimmäistä kertää elämässäni omistan omia isoja omenapuita, jotka tuottavat valtavan määrän herkullisia omenia. Annamme omenia sinne tänne ja olemme itse yrittäneet hyödyntää niitä mitä monimaisimmilla tavoilla. Gluteenitonta omppupiirakkaa on jo leivottu kyllästymiseen asti, ja puristettu raikasta tuoremehua, kokeiltu raakakakun raaka-aineena, syöty sellaisenaan vatsat täyteen jne jne. Ja sitten mieleeni pälkähti se kaikista herkullisin omenien säilöntätapa: kuivaaminen. Nyt on kuivuri kaivettu varaston pölyjen keskeltä esiin ja se tuottaa meidän perheelle herkkuja lähes yötä päivää :)

Kuivatut omppurenkaat on kuin karkkia - jopa meidän muksujenkin mielestä! Kun ne kuivattaa matalassa lämpötilassa (alle 45 astetta), omenien kaikki huipputerveelliset entsyymit ja muut ravintoaineet säilyvät tuhoutumatta. Tällöin on sanomattakin selvää, että tämän terveellisemmäksi karkki ei voi enää tulla - lapsetkin voi päästää karkkipurkille ilman rajoituksia.

Omenien kuivattaminen on helppoa, mutta vaatii tietenkin vähän työtä - ja on ehdottomasti kaiken vaivan arvoista! Kuivattamiseen ei välttämättä tarvitse hyötykasvikuivuria, mutta jos sellaiseen haluaa investoida, on se tietenkin suuri apu. Tällöin omenat kuivuvat tasaisessa lämpötilassa mahdollisimman nopeasti, jolloin ravinto-aineet säilyvät parhaiten. Muita mahdollisia kuivauspaikkoja ovat esim. saunan lauteet, lattialämmityksellä varustettu kylpyhuoneen lattia, jääkaapin päällinen tai mikä tahansa muu paikka, mikä on suht lämmin ja jossa ilma kiertää.

Ja miten näitä herkkuja sitten valmistetaan. Tässäpä siihen yksinkertainen ohje:

1. Puhdista omenat, poista omenporalla siemenet ja leikkaa terävällä veitsellä mahdollisimman ohuiksi kiekoiksi (paksuus n. 3mm). Mitä ohuemmiksi kiekoiksi omenan leikkaat, sitä nopeammin ne kuivuvat. Jos tiedät, että omenoiden pintaa ei ole käsitelty, niitä ei tarvitse kuoria.

2. Omenakiekot tummuvat ilman vaikutuksesta nopeasti; jos haluat niiden säilyvän vaaleina, kasta kiekot sitruunamehussa heti leikkaamisen jälkeen. Sitruunamehun sijasta voit kastaa kiekot veden ja omenaviinietikan seokseen (n. 1/2 l vettä + 1 rkl omenaviinietikkaa). Kumpaakin kokeilleena olen havainnut, että sitruunamehu on omenien valkaisussa tehokkaampaa.

3. Lado omenakiekot rinnakkain kuivurin ritilöille tai esim. leivinpaperin päälle, jos kuivatat muualla kuin hyötykasvikuivurissa. Älä laita kiekkoja päällekkäin, sillä se hidastaa kuivumista.

4. Omenat ovat nyt valmiita kuivatukseen. Kuivausaika riippuu olennaisesti siitä, missä ja millä kuivatat. Omassa kuivurissani pystyy säätämään lämpötilaa ja asettamaan ajan, joten olen valinnut lämpötilaksi 40 astetta ja ajaksi 9 tuntia. Kuivurissani on 10 kuivausritilää päällekkäin ja parhaimman kuivaustuloksen aikaansaamiseksi vaihtelen ritilöiden paikkaa kuvatuksen aikana, sillä alimmilla tasoilla kuivatus on tehokkaampaa kuin keski- ja ylätasoilla.

5. 'Omenakarkit' ovat valmiita, kun niiden pinta on täysin kuiva, eikä enää tahmea. Omena ei kuivu korpuksi, vaan kuivatuksen jälkeenkin omenakiekot ovat taipuisia.

Varoituksen sana: nämä herkut vievät kielen mennessään ja niihin koukuttuu helposti :) Mutta hyvä uutinen on, että se ei haittaa mitään - uutta satsia vaan tulemaan, niin eivät herkut pääse loppumaan kesken!

Ja taas voit herkutella hyvällä omallatunnolla!

Stressi kuluttaa kehollesi elintärkeää magnesiumia - näin saat tankattua sitä luonnollisesti

Havahduin huomaamaan muutaman viikon työstressikauden päätteeksi, että stressi oli kuluttanut kehoni magnesiumvarastot liian alhaisiksi. Tämä siis siitäkin huolimatta, vaikka söin terveellisesti. Olen tiennyt pidemmän aikaa, että stressi lisää magnesiumin tarvetta, mutta yllätys oli kuinka paljon. Magnesium on elintärkeä mineraali lukuisille elintoiminnoille, joten sen puute on syytä ottaa vakavasti.

Huomasin itse magnesiumin puutteeni näistä merkeistä:

• olin väsynyt hyvinkin nukutun yön jälkeen
• kärsin päänsärystä, mikä on viime vuosina ollut itselleni todella harvinaista
• lihakseni olivat jäykät
• pohkeeni kramppasivat joogatunnilla.

Magnesiumin puute lisää pidemmällä aikavälillä mm. sydän- ja verisuonitautien sekä osteoporoosin riskiä. Nopeasti ilmeneviä vaikutuksia väsymyksen, päänsäryn ja lihasten kramppailun lisäksi ovat mm. vatsan heikentynyt toiminta ja univaikeudet.

Aloin tietenkin heti ongelman havaittuani ottamaan selvää, mistä saisin magnesiumia mahdollisimman paljon luonnollisella tavalla. Yksi hyvä tapa on tankata magnesiumia ihon kautta epsom-suolakylvyssä lillumalla; lisätietoa tästä löydät aikaisemmasta blogikirjoituksestani. Hyviä magnesiumin lähteitä ravinnossa ovat:

• pähkinät ja siemenet (erityisesti mantelit), jotka on hyvä ensin aktivoida ravinteiden tehokkaamman imeytymisen turvaamiseksi
• tumman vihreät kasvikset, kuten lehtikaali, parsakaali, pinaatti, nokkonen
• avokado
• banaani
• monet marjat, kuten tyrni, lakka, mustaherukka, vadelma, mansikka, pihlajanmarja sekä erityisesti ruusunmarja
• kaakao ja sitä runsaasti sisältävä tumma suklaa; syö siis hyvällä omallatunnolla suklaata, kunhan se on mahdollisimman tummaa!
• soijajugurtti, ym. soijatuotteet, jotka on parasta syödä luomulaatuisina
• täysjyvävilja
• kala ja muut merenelävät

Raakakakut, joita rakastan leipoa, ovat itseasiassa loistavia magnesiumin lähteitä - yksi syy siis lisää syödä niitä hyvällä omallatunnolla :)

Kaikista paras on tietenkin välttää stressiä, jotta magnesiumin tarve ei ole niin valtavan suuri. Tämä on kuitenkin monissa tapauksissa helpommin sanottu kuin tehty. Jos et pysty poistamaan stressin aiheuttajaa elämästäsi, on tärkeää oppia hallitsemaan sitä. Aikaisemmassa blogipostauksessani olen listannut 15 keinoa, joilla stressiä voi hallita. Kullanarvoisena lisänä on säännöllinen jooga-, mindfulness- ja/tai meditaatioharjoitus.

Paljon magnesiumia sisältävää Epsom-suolaa voi kylpemisen lisäksi nauttia kevyesti suolattuna juomavetenä. Juon itse pari kertaa päivässä noin puoli litraa kehonlämpöistä vettä, johon lisään pari hyppysellistä epsom-suolaa.

Tässä oma eilinen paljon magnesiumia sisältävä ruokavalioni:

• aamiainen: iso kupillinen epsom-suolalla maustettua vettä, täysjyväkaurasta keitetty puuro marjojen kera, marjasmoothie, jossa lisäksi soijajugurttia ja chia-siemeniä, pala herkullista raakakakkua
• lounas: paljon tummanvihreitä kasviksia ja avokadoa sisältävä katkarapusalaatti (olin aikaisemmin jonkin aikaa täysin vegaani, mutta nyt olen lisännyt ruokavaliooni kalaa ja muita mereneläviä)
• päivällinen: täysjyväriisipasta tomaattikasviskastikkeella + paljon salaattia
• iltapala: smoothie, jossa banaania, mansikoita, soijajugurttia ja raakakaakaojauhetta. 

Miksi KAKKA on terveytesi paras indikaattori?

Pidämme yleensä nämä 'kakkajutut' omina henkilökohtaisina asioinamme, mutta koska asia on terveytemme kannalta niin tärkeä, uskaltaudun nostamaan asian julkisesti esille :D Itselleni on ravitsemusasioihin perehtymisen jälkeen ollut päivän selvää, että kiinnitän huomiota siihen, miten usein ja missä muodossa syöty ruoka tulee peräpäästä ulos.

Tämän ovat oppineet myös pienet lapseni. Alkuun äiti riensi aina katsomaan, minkälainen tuotos pienokaisilta tuli pönttöön. Ja nyt, kun toimitus hoituu omatoimisemmin, ovat lapset oppineet itse raportoimaan kakkansa laadusta - tämä on siis meillä täysin normaalia :)

Kurkkaatko sinä pönttöön päätynyttä tuotostasi?

Ruoansulatuksellamme on kaksi tärkeää tehtävää: 1) imeyttää ravinteita syödystä ruoasta ja 2) poistaa kuonat kehosta ulosteen muodossa. Jos ruoansulatus toimii tehokkaasti, on vessanpönttöön päätyvä aines priimatavaraa ja kuonat poistuvat kehostasi tehokkaasti. Laadukkaan kakan tunnistaa näistä merkeistä:

• Se ei juurikaan haise.
• Se on koostumukseltaan tasaisen kiinteää: ei siis kokkareista, papanamaista, eikä liian löysää.
• Se on väriltään vaalean/suklaan ruskeaa.
• Se tulee ulos ponnistelematta, säännöllisesti vähintään kerran päivässä, mieluiten aamulla pian heräämisen jälkeen.
• Se ei sisällä sulamattomia ruoanpalasia.

Onko oma tuotoksesi useimmiten tällaista? Jos ei ole, niin se on merkki siitä, että ruoansulatuksesi ei toimi optimaalisella tavalla. Kehosi on tällöin  epätasapainotilassa ja se heijastuu ennen pitkää yleiseen terveydentilaasi ilmeten mitä erilaisimpina terveys-/hyvinvointiongelmina.

Kakkasi kertoo siis suoraan, millä tolalla kehosi ja sitä myötä terveydentilasi on - jo kauan ennen kuin mahdollisia vakavampia terveysongelmia alkaa ilmetä. Jos siis kärsit toistuvasti ummetuksesta tai ripulista, kakkasi on epänormaalin väristä, haisee pahalle ja/tai sisältää sulamatonta ruokaa, kannattaa nämä kehosi viestit ottaa tosissaan ja selvittää, mistä ne johtuvat.

Suurimpia syitä ruoansulatuksen huonoon toimintaan ovat toistuva kehollesi sopimattoman ruoan syöminen, stressi ja kehon toimintaa haittaavat kemikaalit. Ongelmat voivat korjautua jotain pientä tekijää muuttamalla, mutta useimmissa tapauksissa ne vaativat suurempaa elämäntaparemonttia.

Kärsin itse suurimman osan elämästäni ummetuksesta, ajoittain todella pahastakin sellaisesta. Ja se puolestaan heijastui mm. ihoni kuntoon, vireystilaani ja mielialaani. Pohjimmainen syy ruoansulatusongelmiini oli liian vähäisessä vatsahappojen määrässä, minkä myötä syömäni ruoka suli vajavaisesti. Ravinteet eivät tällöin päässeet imeytymään kehoni käyttöön, minkä vuoksi kärsin vitamiini- ja hivenainepuutoksista ja vajavaisesti sulanut ruoka päätyi paksusuoleeni ruokkimaan huonoja suolistobakteereja, jotka puolestaan tuottivat kehooni myrkkyjä, jotka kuonaannuttivat kehoani entisestään ja kuormittivat maksaani.

Syyt näihin ongelmiin saivat alkunsa jo kauan aikaa sitten lapsuudessani, jolloin söin mm. sokeria enemmän kuin laki sallii ja kärsin jatkuvasta perhetilanteen aiheuttamasta stressistä. Tilanteen korjaantuminen on vaatinut paljon työtä, mm. täydellistä ruokavalioremonttia, kemikaalialtistuksen vähentämistä, stressinhallinnan opettelua ja ennen kaikkea lapsuuden traumojen käsittelyä, jossa erityisesti jooga eri muodoissaan on ollut suureksi avuksi. Nyt, kun vatsani toimii säännöllisesti ongelmitta, osaan todella arvostaa sitä ja ymmärrän, miten valtava merkitys sen toimimattomuudella on ollut hyvinvointiini!

Jos oma kakkasi viestii ongelmista, kannattaa tilannetta lähteä hetimmiten korjaamaan stressinhallinnan ja ruokavaliomuutosten keinoin. Jos et omatoimisin keinoin saa helpotusta tilanteeseen tai ruoansulatusongelmasi ovat pahoja, kannattaa hakea apua funktionaalisen ravitsemuksen asiantuntijalta ja aloittaa mielenhallintaa edistävä harrastus, esim. jooga, mindfulness tai meditaatio. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa korjaamaan asiaa, mutta ennemmin (ennen vakavampien terveysongelmien syntymistä) on tässäkin asiassa paljon parempi kuin myöhemmin.

Laitetaan siis kakka-asiat kuntoon ja nautitaan terveemmästä elämästä :)

Raakakakkujen kuningatar esittäytyy - vadelmaa ja suklaata, mmmm...

Viileä kesä ei ole ollut meikäläisen lämpöä rakastavan unelmien täyttymys, mutta on sillä ollut hyvätkin puolensa. Yksi näistä hyvistä puolista on ehdottomasti se, että syyskuussa voi vielä poimia metsävadelmia, jotka vielä vaan maistuvat omilta makoisilta itseltään - tämä on aika ennen kuulumatonta, eikö vaan?!

 

Metsävadelmat ovat ihania sellaisenaan tuoreeltaan naposteltavaksi, mutta sen lisäksi ne taipuvat monenlaiseksi muuksikin herkuksi. Ne sopivat oivallisesti makunsa puolesta yhteen suklaan kanssa, joten loihdin tästä makuparista taivaallisen ihanan raakakakun, joka mielestäni ansaitsee tulla kutsutuksi RAAKAKAKKUJEN KUNINGATTAREKSI! Tämä kuuluu ehdottomasti samaan sarjaan kuin aikaisemmin suuren suosion saanut minttu-suklaaraakakakkuni - tätä kannattaa siis kerralla tehdä iso kakku, sillä pienestä tulee vain kiukkuiseksi :D Meillä kakkua oli perheeni lisäksi maistelemassa siskoni ja puolet kakusta hävisi parempiin suihin saman tien, hyvää siis oli!

Vadelma-suklaaraakakakku ( iso kakku, Ø 23cm )

 

 

Pohja:

 

4 dl manteleita (vähintään 2 tuntia vedessä liotettuna)

2 dl kookoshiutaleita

6 tuoretta pehmeää taatelia
1 rkl raakakaakaojauhetta

ripaus hyvälaatuista luonnonsuolaa

Täyte:

6 dl cashewpähkinöitä (vähintään tunnin vedessä liotettuna)
3 dl kookoskermaa

5 rkl hunajaa (tai agavesiirappia tms.)
2 dl sulaa kaakaovoita (voit korvata osittain tai kokonaan kookosöljyllä)

1 limen mehu
3 dl tuoreita/pakastettuja vadelmia

4 rkl raakakaakaojauhetta
ripaus hyvälaatuista luonnonsuolaa
 

 

Aloita raakakakun valmistus pohjamassan valmistuksesta. Laita ensin mantelit, kookoshiutaleet, suola ja raakakaakaojauhe blenderiin ja jauha ne hienoksi. Lisää taatelit ja sekoita kaikki pohjan ainekset sekaisin. Painele massa irtopohjavuoan (jossa mielellään silikoniset reunat) pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Laita vuoka pakastimeen täytteen valmistamisen ajaksi ja puhdista blenderin kulho. 

 

Laita kaakaovoi pienessä kulhossa vesihauteeseen sulamaan (kuumaa vettä sisältävän kattilan päälle kulho, jossa kaakaovoi sulaa pikkuhiljaa; älä kuumenna liikaa, jotta kaakaovoin arvokkaat ravintoaineet eivät tuhoudu).

 

Valmista perustäyte: laita blenderiin liotetut cashewpähkinät, kookoskerma ja hunaja ja sekoita silkkiseksi massaksi. Erottele tässä vaiheessa noin 1/3 massasta toiseen astiaan suklaakerrosta varten. Lisää blenderiin jääneen massan sekaan limen mehu ja sekoita kunnolla. Lisää lopuksi seokseen blenderin käydessä ohuena nauhana noin 2/3 sulatetusta kaakovoista. Kaada valmiin täytemassan sekaan tuoreet/pakastetut vadelmat ja nostele ne taikinalastalla täytemassan sekaan - älä tässä vaiheessa sekoita enää blenderillä, sillä vadelmien tulee olla täytteessä kokonaisina. Kaada vadelmainen massa kakun pohjakerroksen päälle ja laita takaisin pakastimeen.

 

Valmista lopuksi suklaakerros. Pese blenderin kulho ja laita syrjään laitetut 1/3 täytemassasta puhtaaseen kulhoon. Lisää joukkoon raakakaakaojauhe ja ripaus suolaa. Sekoita tasaisen ruskeaksi massaksi. Lisää lopuksi seokseen blenderin käydessä ohuena nauhana loput sulatetusta kaakovoista. Odota sen aikaa, että kakun vadelmainen kerros on hieman jähmettynyt pakastimessa ja kaada sen jälkeen suklaakerros vadelmakerroksen päälle. Laita takaisin pakastimeen ja anna koko kakun jähmettyä kohmeiseksi.

 

Suussa sulavan herkullinen raakakakku on nyt valmista herkuteltavaksi. Valmis kakku säilyy jääkaapissa noin viikon ajan.

 

 

Nautinnollisia herkkuhetkiä!