Tämä blogikirjoitus ei oikein kuvasta blogini nimeä 'Herkuttelua hyvällä omallatunnolla', mutta koska se on keskeinen osa blogini laajempaa matala-asteisen tulehduksen hillintäteemaa, koen tärkeäksi kirjoittaa tästä itselleni niin keskeisestä asiasta.
Luulisin, että lähestulkoon meillä kaikilla on joitakin kipeitä asioita menneisyydessämme, joita kannamme sydämessämme. Tiedostimmepa nämä traumaattiset asiat tai emme, ne aiheuttavat käsittelemättöminä kehossamme fysiologista stressiä. Tämä alitajuntainen stressi, samalla tavalla kuin tiedostettukin stressi, synnyttää hiljaisesti kytevää tulehdusta kehossamme. Vaikka söisimme kuinka terveellisesti ja eläisimme muutenkin kaikkien oppikirjan sääntöjen mukaan, emme saa tätä tulehdusta täysin pois kehostamme niin kauan, kun kehomme on minkä tahansalaisen stressin vallassa.
Itse olen elämäni aikana joutunut työstämään traumoihin liittyvää stressiä paljon, sillä menneisyyteeni kuuluu liiankin paljon traumaattisia kokemuksia, kuten äidin itsemurha, isän äkillinen kuolema onnettomuudessa sekä lapsuuden perheessä harjoitettu henkinen väkivalta ja kykenemättömyys selvittää asioita puhumalla. Olen käynyt psykoterapiassa puhumassa näistä kipeistä asioista ammattilaiselle ja joo, se auttoi ehkä vähäsen. En kuitenkaan usko pelkän kipeiden asioiden syvällisen vatvomisen tuovan ratkaisua fysiologisen stressin ongelmaan - se voi päinvastoin lisätä sitä.
Itse koen saaneeni enemmän apua Paranemisen avain -menetelmästä ja Rosen terapiasta, joissa kummassakin päästään käsiksi tiedostettujen asioiden lisäksi tiedostamattomiin traumoihin. Ensiksi mainittua voit opiskella itse kirjasta ja ottaa käyttöösi, mutta jälkimmäinen vaatii asiansa osaavan terapeutin. Tällä hetkellä suurimpana henkisenä tukenani toimivat säännölliset joogaharjoitukset sekä ajoittaisina vaikeampina hetkinä (nykyään onneksi aika harvinaisina sellaisina) hengitykseen keskittyminen mindfulnessin ja meditaation keinoin. Viimeksi mainittujen keinojen hyvä puoli on se, että niitä voi harjoittaa missä vain. Ja läheisiä, tukevia ihmissuhteitahan ei korvaa mikään, joten niitä kannattaa vaalia!
Jokaisella meillä on oma menneisyytemme, emmekä pääse siitä eroon; sen vuoksi sen kanssa on vain opittava elämään. Kirjoittamalla näistä itselleni vaikeista asioista haluan toimia esimerkkinä, että traumaattisista kokemuksista huolimatta voi elää hyvää ja täysipainoista elämää - vaikkei se toki aina niin helppoa olekaan. Käsittelemättöminä traumat sairastuttavat, joten ota rohkeasti härkää sarvista ja kohtaa omat demonisi ja opi hyväksymään ne - takaan, että se kannattaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti